ikävä on sanana pieni, mutta tunteena niin suuri

Täällä taas, kuukauden hiljaisuuden jälkee.

Tähän kuukauteen on mahtunu paljon naurua, surua, kaipuuta ja ärsyyntymistä. Kaikesta huolimatta ilo on ollu suurimpana tunteena tänä keväänä.

Tällä hetkellä istuskelen yksin tässä kotosalla, kun kaikki kaverit on töissä tai muuten vaan jossai. Mutta nyt mulla on aikaa tässä päivitellä mitä tähän kuukauteen on mahtunu, mutta en lupaa että muistan kaikki pienetkin yksityiskohat, joten ehkä tää sepostus tulee vaan tähä pariin viikkoon :-D

Jee vihdoin lukion kakos vuos on kunnialla läpi ja ekoista kirjotuksista tuli M. Positiivinen yllätys itelleni, sillä olin varma etten tavotteeseen pääse, jonka asetin itelleni, mutta hupsista se tulikin sieltä!! Mun todistus ei ollu mikään paras, mutta just sellanen kun osasin odottaa. Ei parempi, eikä huonompi. Asiahan on niin että kunhan itse on vaan tyytyväinen niin se riittää.

Kevätjuhlasta kun selvis kotiin vuorossa oli sitten siskon lakkiaiset. Päivä oli täynnä onnellisuutta. Pitkästä aikaa koko meijän suku oli kasassa ja kaikki oli vaan niin onnellisia. Talo täytty naurusta, ruusuista ja meidän suvun tapaan rupattelulta ei vältytty ja hiljaisuus oli hyvin kaukana. Rakastan mun sukua niin paljon. Se on niin läheinen ja koskaan ei tarvii esittää mitään mitä ei oo. 

Heti kotona meillä aukes Hannan kunniaks skumppa pullo ja sitä ne juhlat lähti. Vieraita tuli heti yhen jälkee ja alkumaljat ja puheet oli piste iin päällä tälle meidän kauniille ja rakkalle ylioppilaalle. ♥ En käsitä sitä miten aika menee niin nopeesti, sillä vasta Hanna meni lukioo ja mä ite mietin ja kauhistelin sitä tulenko itse koskaan menemää sinne. Mutta tässä sitä ollaan, äidillä on kaks lyyraa ja kolmas tulee ens keväänä sillä meitsillä ois sitte juhlat! Ainakin toivottavasti. Jos sitä vielä vuoden odottelis ja rutistais viimeset tiedon rippeet lukiosta ja sitten suunta kohti tulevaisuutta! Mutta onnea vielä näin myöhässä kaikille ylioppilaille ♥

Siitä sitten muutama päivä lomaa kotona ja suuntana oli isostelemaan rippileirille. Tää rippileiri oli mulle kolmas isostelu ripari oman lisäks eli neljät rippileirit oon menny jo läpi. Kertaus on opintojen äiti. Moni saattaa ajatella, että rippileirit on vaan jotain jeesus ja jumala hössötystä, mutta se on kyllä kaikkee muuta. Se on paljon naurua ja yhdessä oloa. Mä rakastan sitä, kun saa tehä iltaohjelmia ja kimppakiva pelejä pikkusille. Se on niin ihana kahtoo miten ne nauttii niista ja nauraa kaikille sketseille ja muutenkin vaan ovat onnellisia ja huolettomia. 

Tänä vuonna meillä oli leirillä 29 pikkusta ja 10 huippu isosta. Meidän jokainen päivä lähti käyntiin aamujumpalla, joka yleensä pidettiin Frööpelin Palikoiden tahtiin ja siitä sitten aamuhartauteen pirttiin ja sen jälkeen pikkusilla alko oppitunnit ja meillä päivän suunnitteleminen. Välitunnit meillä meni pelaillessa ja istuessa palvoen aurinkoo. Meillä isosilla oli myös paljon vapaa-aikaa, joka vietettiin yleensä laiturilla istuen tai pirtissä pelleillen. Meillä oli onneks niin hyvä tuuri, että alku leiri meni kokonaan aurinkoo palvoessa, kerrankin. Ruoka on aina mitä parhainta Harjulassa ja se on kyllä se tärkein osa koko leiriä XD ♥ Mutta tässä nyt vaan meijä ryhmäkuva ja isoskuva, ku en oo muita vielä saanu ladattua koneelle.. Vasta on 60 kuvaa, ja jälellä vielä vajaa 900 kuvaa.. Että tiedänpä itekki tässä miten tää päivä menee loppuun asti.. :-D

Suuri kiitos kaikille taas yhdestä ikimuistosesta leiristä! ♥

 Viikonloppu meni biitsin peluussa ja rentoutuessa. Perjantaina olin Kurjalassa Sampan kanssa ja siellä sitten autoin Kataa kunnostamaa heppakärryt ja välillä piti poikia käyä jelppimässä auton kanssa, ku ei niiden isot kädet mahu jokaisee pienee reikää ja koloo, mutta onneks omistan tälläset pienet kädet nii oli mustakine ees jotai apua :-D Yleensä kun on mäellä käymässä, nii vauhtia riittää ja sielläkään ei oo huolta mistään murheista. Musta on sinne niin ihana aina mennä, ku siellä voi olla ku kotona. Joka kerta me syyään koko poppoolla suuren pirtinpöydän ääressä ja rupatellaan ja nauretaan mahat kippurassa. ♥

Päivän mittaa kyllä huomas, että on Sampan pikkusisarilla ollu vähän ikävä ku ei oltu käyty pariin viikkoo siellä, ku koko aja olivat kiusaamassa ja ne oikei nautti siitä ku niitä huomioi ja kutitteli ja ne oli niin onnellisia ku ne sai vaa istua sylissä. Näitä tälläsia hetkiä en vaihtais mihinkää, nää hetket on niin arvokkaita ♥

Lauantaina meillä oli Hennan kanssa eka biitsiturnaus. Meillä oli toi puoltoista viikkoo vähä sellasta aikaa, ettei treenattu yhessä melkee ollenkaa eikä kumpikaa ollu koskenu palloon, ku oli niin paljon näitä muita menoja. Aamulla kun lähettiin kohti Siilijärvee, meitä molempia jännitti ihan suunnattomasti ja täristii melkee jännityksestä. Meijä asenne oli sellane, että lähetää vaa pitämää hauskaa, eikä mitää tavoitteita ja ollaan harjotusmielellä, mutta silti pelataan tosissaa. 

Eka peli oli vähän pientä hakemista, mutta voitto tuli 2-0. Toinen peli menikin sitten tasan 1-1 mutta silti yltettiin lohkovoittoon. Siitä sitten puolivälieriin ja voitto tuli sieltä 2-1, suunnattiin siis sitten välieriin, jossa meitä tuli vastaan sellanen pari joka on harjotellu koko talven biitsiä ja moni pari toivotteli meille onnee sillä kaikki oli hävinny niille sata nolla. Moni myös päivitteli, että he oli ihan väärässä sarjassa ja olivat vaan tulleet hakemaan voittoo. Noh lähetiin Hennan kanssa avoimin mielin pelii, tuli turpaa tai ei. Me vaan haluttiin nauttia. Mutta rennolla ja tarkalla pelillä me vietiin se peli 2-0 ja kaikki ihmetteli, jopa me itekki. Pelin voitto selvitti meille tien finaaliin Kuopion satamaan Albatrossin eteen pelaamaan. Siitä se vasta ahistuksen pukkas. Finaali pelattiin sitten melko hyvin, mutta väsymys paino jaloissa ihan liikaa, joten tappio tuli 2-1, mutta ollaan kyllä pirun tyytyväisiä meijän ekaks biitsi turnaukseks ja hopeeta räpsähti!

Mun ja Hennan pelaaminen on vaan niin yhteenvetävää, että moni ihan on kyselly sitä kuinka kaua me ollaan pelattu ja aina kun ollaa vastattu että vasta tää pari kuukautta harjoteltu, nii kaikilla loksahtaa suut auki. Mutta omistan itselläni kyllä parhaan parin, en voi muuta sanoo, kun että oon iha pirun ylpee meijä kahen tiimistä! ♥

Mutta nyt sitten paluu arkeen ja treenaukseen! Näissä merkeissä mun loma on alkanu ja toivottavasti jatkuu yhtä onnellisena! :p

Tänää mun paraskamu täytti 18-vuotta, enkä voi käsittää ollenkaa.. Vasta oltii 13 vuotiaita ja nyt jo 18... Mutta niin se aika vaan juoksee. HIRMUSEN PALJON ONNEE EMMALLE sinne leirille, ja kun tuut sieltä nii sitten juhlitaan!!! ♥

Tässä on ehkä vanhin kuva tähän hätää minkä löysin meistä natiaisista :3 Tuitui! Love you ♥