sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

koske mua niin, etten voi enää unohtaa, kuka on se joka minut omistaa

Kello löi 12, olin Ellin kanssa museolla. Oltii jo melkeen luovutettu kokonaan, että sinne tulis yhtää asiakasta, mutta sitten rupes porukkaa tulemaa ja tuli niitä iha hyvin. Jopa seittemä ihmistä kävi koko päivänä ja just sopivaaan tahtiin, että ei kerenny tylsää tulemaa.

Siitä suoraa Kiian kanssa punttisalille treenit tekemää ja kyllä nyt tuntuu jaloissa se että kyykkäsin pitkästä aikaa ja tein kaiken maailman juttuja reisille+takareisille. Tänää ehkä toi mun treenaus oikeesti oli vaan jalkatreeniä, vaikka mitää en ollu suunnitellu (esim. mitää reeniohjelmaa, jota tekisin). Sit loppuu vedettii vielä loppuhiki ja ajettii pyörällä ja stepperillä 10 minsaa ja sit koppii.

Tän jälkee äkkiä kotii sitten suihkuu ja sitten Nooralle. Juotii kahvit ja sit lähettii kävelemää kylille, joka oli iha kuollu. Ei yksinkertasesti ketää yhtää missää.. Kaikki varmaa poti krapulaasa ku suurin osa ollu karnevaaleilla.




Nyt sitte istun vaa pimeessä keittiössä ja kävin kuvaamassa taivasta, ku se oli nii kivan näköne. Mä vaan kuuntelen Jesse Kaikuranta-Vie mut kotiin -kappaletta ja mietin, että mitä helvettiä mun päässä liikkuu. Mä vaan kaipaan tietyn ihmisen hymyä, naurua ja juttuja. Vaikka niitä en oo vielä monesti nähnykkää, mutta haluisin silti vaa nähä niitä entistä enemmän, niin paljon että tää kaipuu häviää joka kerta kun sen kuva palautuu mun mieleen. Ehkä liikaa vaadittu, mutta ehkä tää kaikki on joku päivä tän arvosta.

Ehkä vois tässä jossai vaiheessa lähtee nukkumaa nii aamulla jaksasi nousta lenkille ja sit illalla ois pallotreenit. Joten eiköhän tää kirjottaminen tältä päivältä oo tässä. Ainakaa ei voi valittaa että ei ois lukemista, ku nykyää kirjottelen tänne monta kertaa päivässä.. :D

 -Henna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti