happy friday

Ihana oli palata tänää tavalliseen arkeen! Vihdoin pääsin kouluu ja näki kamuja pitkästä pitkästä aikaa! Mun piti hoitaa tuhatsata asiaa koululla, kävin opon luona ens vuoden kurssivalinnoista ja jes mun ei tarvii lukee enää ikinä yhtää kurssia englantia kuhan pääsen tän ja ens kurssin enkkua läpi. I'm so happy! Sitte vein ruotsinopelle mun tiivistelmän, joka piti palauttaa jo varmaa kolme viikkoo sitten, mutta parempi se on ehkä myöhään kun ei millonkaa. Tosin se saattaa vähä näkyä niissä pisteissä, että en iha ajallaa vieny.. 

Ens viikolla mulla odottaa kolmet saakokeet: enkusta x2 ja ruotsi.. Noh, lähetään sillä asenteella, että niistä selvitään! Ihana päästä ens viikolla taas treenaamaan ihan kunnolla ja nyt ois tarkotuksena hankkia kuukausikortti punttisalille, kun meillä lajikohtaset harkat vähenee nii paljon, kun viime viikonloppuna loppu sarja kausi nii pääsis nyt sitten iha kunnolla pumppaamaan ihteesä kesäkuntoo ja biitsin peluu kuntoon! En millään malta oottaa, että pääsee taas kovan treenin vauhtii. Jotenkin on jo ihan suuri ikävä treenausta ja sitä hapotuksen tunnetta. Miten ihminen voikaan kaivata jotain näin paljon? Ehkä sitä tällein sairastaessa huomaa, miten suuri merkitys kaikella koululla, treenauksella ja kavereilla on, kun niitä ei pääse niin paljon tekemään/näkemään kipeenä. Kyllä se vaan on niin, että terveys on kaiken A ja O. Mikään ei oo kivaa, jos on sairas! Loppujen lopuks ei sekään, että saa vaa olla kotona ja löhöillä, kun muut ahertaa koulussa hiki hatussa matikan tunnilla geometrisiä lukujonoja..

Tänää rupesin sitten miettimään jatko-opintoja, kun kuuntelin kun luokkatoverit laskeskeli omia pisteitään aamutunneilla. Sitten kuuntelin millasia pisteitä tarvitaan kätilön opintoihin, jotta sinne pääsee niin ne kuulosti ihan hurjan suurille, sellasille ettei kukaan voi sinne päästä. Ainakaa tällänen maallikko, mutta kaverin kanssa kateltii koulun jälkeen niitä ja laskeskeltiin mun pisteitä, nii ei mun tarviis ku keskiarvoo hieman nostaa ja kirjottaa kohtalaiset paperit niin mun pisteet riittäis pääsykokeeseen pääsemiseen. Sitten ei tarviis toivoo enää, kun että pääsykoe menis niin hyvin, että saisin pisteet mun unelma-ammattiin ja pääsisin opiskelemaan sitä! Suuntana ois sitte lähtee Ouluu, sinne mä haen. En todellakaan halua jäädä tänne Savoon tai ylipäätänsä lähelle näitä kulmia. Sillä mä haluan iha kunnolla opiskelemaan ja elämään opiskelija elämää! :)

Millasia jatko-opinto unelmia ja ajatuksia teillä on jo suunnitteilla? :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!