maalata voit sä auringon

Voispa joku tosiaan maalata auringon taivaalle. Tää synkkyys, joka on ulkona riittää jo mulle. Mä en enää jaksa tämmösiä tosi huonoja kelejä ja tätä pimeyttä. Mä nukun monena yönä 11 tuntia ja silti mua väsyttää aamulla herätä. Tää koeviikko on stressannu mua ihan kamalasti, vaikka ei mun enää pitäis stressata sillä voiton puolella ollaan jo! Enää on jälellä bilsan ja uskonnon koe ja takana on ruotsi, terveystieto ja matikka. Mutta ehkä tää ruikutus ja valitus saa väistyä nyt sivuun ja voitaisiin siirtyä viikonloppun tapahtumiin, tälläsiä viikonloppuja lisää!!

Perjantaina oli se jäkispeli ja Olkkarin tuunaus, ja kerroinkin jo niistä.

Lauantaina mä lähin päivällä äidin ja isin kanssa käymää Matkuksessa. Sieltä mä löysin itelleni talvitennarit ja ostelin muutamia joululahjoja veljelle ja siskolle. Itteeni unohtamatta mä ostin itelleni ihanan kellon, jonka otan vasta jouluaattona käyttöön. Eli periaatteessa joululahja itelleni :-D Illalla me mentii sitten sinne Emmalle, ja siellä me tehtiin ihanaa kanasalaattia, ja jopa pojatkin tykkäs siitä! Kaikki toi sinne hirmu kasan herkkuja, oli suklaata, tuulihattuja, smöögelipatonkeja (=pakastepatongit, jotka sisälsi valkosipulia tai yrttiä) ja monta litraa limua ja glögiä. Me katottiin leffaa ja oltii vaa yhessä. Vietettiin laatuaikaa laatuporukalla :p Lisää sellasia iltoja! (ps. kuvia ei oo illasta.. ainakaan vielä..)

Sunnuntaina oli kotipeli, voitto tuli 3-0, mutta omapeli oli täyttä helvettiä. Mun pitäis voittaa joku kynnys, jotta pääsisin samanalaiseen peliin, kun vieraspeleissä. Oli mulla välillä hyviä hetkiä ja hyviä suorituksia, mutta jos tein yhenkään virheen nii mä en kestäny sitä. Mä en vaan salli iteltäni yhtään virhettä kotipeleissä. Jokin vipu ois käännettävä päässä, jotta ajatusmaailma muuttuis rennoks ja hyväks.. Mutta ylpee oon tytöistä, ne pelas hyvää peliä ja jakso kuitenkin tsempata mua kovasti! I'm proud of my team!

Tänää oli siis ruotsin koe ja se tuntu, että se ois menny ihan hyvin. MUTTA nyt kun sanon noin, niin siitä tulee varmasti tosi huono numero.. Aamulla katoin ulos ikkunasta, enkä nähny mitää. Menin alakertaa ja katoin mittaria, miten kylmä ulkona on, ja kävelin takasin yläkertaan ja päätin, että puen paksuimman villapaidan päälle, jonka löydän koko meidän talosta ja villasukat jalkaa. Niillä mentii tää päivä, ei paleltanu. Kokeessa oli kyllä tulla tuskahiki, välillä ku aivot heitti keirroksia liikaa.

Liikkatunneille ei vaan huvittanu mennä tänää, joten päätin jäädä pois. Kuoroharkat oli tänää ja ne meni ihan suhkot hyvin, vaikka välillä tuntu, että en vaa jaksa avata suuta, mutta tsemppasin! Juotiin myös Petralla tänää kaakaota, syötiin suklaakeksejä ja jauhettiin kaikki asiat taas maan ja taivaan väliltä. Ne hetket on niin tärkeitä, kun voi kertoo kaikki mikä painaa mieltä. Siinä on yks ystävä, josta mä tykkään!

-Henna